häntä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: hanta

Finnish[edit]

(index hä)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈhæn̪t̪æ]
  • Hyphenation: hän‧tä
  • Rhymes: -æntæ

Etymology 1[edit]

From Proto-Finnic *häntä, From Proto-Uralic *čänčä.

Noun[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:

Wikipedia fi

häntä

  1. (anatomy) a narrow tail (e.g., of most mammals)
    • Koiralla on häntä, mutta linnulla ei.
      • Dogs have a [narrow] tail, but birds do not.
  2. back
Declension[edit]
Inflection of häntä (Kotus type 10/koira, nt-nn gradation)
nominative häntä hännät
genitive hännän häntien
partitive häntää häntiä
illative häntään häntiin
singular plural
nominative häntä hännät
accusative nom. häntä hännät
gen. hännän
genitive hännän häntien
häntäinrare
partitive häntää häntiä
inessive hännässä hännissä
elative hännästä hännistä
illative häntään häntiin
adessive hännällä hännillä
ablative hännältä hänniltä
allative hännälle hännille
essive häntänä häntinä
translative hännäksi hänniksi
instructive hännin
abessive hännättä hännittä
comitative häntineen
Derived terms[edit]

See also[edit]

  • pyrstö (wide tail, e.g., of fish and birds)

Etymology 2[edit]

Pronoun[edit]

häntä

  1. Partitive form of hän.

Anagrams[edit]