häntä

See also: hanta and hàntǎ

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhæntæ/, [ˈhæn̪t̪æ]
• Rhymes: -æntæ
• Syllabification^(key): hän‧tä

Etymology 1

From Proto-Finnic *häntä.

Noun

häntä

1. (anatomy) a narrow tail (e.g., of most mammals)

   Koiralla on häntä, mutta linnulla ei.

   Dogs have a [narrow] tail, but birds do not.

2. (typography) ogonek

Declension

Inflection of häntä (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
nominative		häntä	hännät
genitive		hännän	häntien
partitive		häntää	häntiä
illative		häntään	häntiin
		singular	plural
nominative		häntä	hännät
accusative	nom.	häntä	hännät
	gen.	hännän
genitive		hännän	häntien häntäinrare
partitive		häntää	häntiä
inessive		hännässä	hännissä
elative		hännästä	hännistä
illative		häntään	häntiin
adessive		hännällä	hännillä
ablative		hännältä	hänniltä
allative		hännälle	hännille
essive		häntänä	häntinä
translative		hännäksi	hänniksi
instructive		—	hännin
abessive		hännättä	hännittä
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of häntä (type koira)

first-person singular possessor singular plural nominative häntäni häntäni accusative nom. häntäni häntäni gen. häntäni genitive häntäni häntieni häntäinirare partitive häntääni häntiäni inessive hännässäni hännissäni elative hännästäni hännistäni illative häntääni häntiini adessive hännälläni hännilläni ablative hännältäni hänniltäni allative hännälleni hännilleni essive häntänäni häntinäni translative hännäkseni hännikseni instructive — — abessive hännättäni hännittäni comitative — häntineni second-person singular possessor singular plural nominative häntäsi häntäsi accusative nom. häntäsi häntäsi gen. häntäsi genitive häntäsi häntiesi häntäisirare partitive häntääsi häntiäsi inessive hännässäsi hännissäsi elative hännästäsi hännistäsi illative häntääsi häntiisi adessive hännälläsi hännilläsi ablative hännältäsi hänniltäsi allative hännällesi hännillesi essive häntänäsi häntinäsi translative hännäksesi hänniksesi instructive — — abessive hännättäsi hännittäsi comitative — häntinesi first-person plural possessor singular plural nominative häntämme häntämme accusative nom. häntämme häntämme gen. häntämme genitive häntämme häntiemme häntäimmerare partitive häntäämme häntiämme inessive hännässämme hännissämme elative hännästämme hännistämme illative häntäämme häntiimme adessive hännällämme hännillämme ablative hännältämme hänniltämme allative hännällemme hännillemme essive häntänämme häntinämme translative hännäksemme hänniksemme instructive — — abessive hännättämme hännittämme comitative — häntinemme second-person plural possessor singular plural nominative häntänne häntänne accusative nom. häntänne häntänne gen. häntänne genitive häntänne häntienne häntäinnerare partitive häntäänne häntiänne inessive hännässänne hännissänne elative hännästänne hännistänne illative häntäänne häntiinne adessive hännällänne hännillänne ablative hännältänne hänniltänne allative hännällenne hännillenne essive häntänänne häntinänne translative hännäksenne hänniksenne instructive — — abessive hännättänne hännittänne comitative — häntinenne third-person possessor singular plural nominative häntänsä häntänsä accusative nom. häntänsä häntänsä gen. häntänsä genitive häntänsä häntiensä häntäinsärare partitive häntäänsä häntiään häntiänsä inessive hännässään hännässänsä hännissään hännissänsä elative hännästään hännästänsä hännistään hännistänsä illative häntäänsä häntiinsä adessive hännällään hännällänsä hännillään hännillänsä ablative hännältään hännältänsä hänniltään hänniltänsä allative hännälleen hännällensä hännilleen hännillensä essive häntänään häntänänsä häntinään häntinänsä translative hännäkseen hännäksensä hännikseen hänniksensä instructive — — abessive hännättään hännättänsä hännittään hännittänsä comitative — häntineen häntinensä

Derived terms

• hännys
• häntäheikki (“womanizer”)
• ketunhäntä

See also

• pyrstö (wide tail, e.g., of fish and birds)

Etymology 2

Pronoun

häntä

1. partitive of hän

Further reading

• "häntä" in Kielitoimiston sanakirja (Dictionary of Contemporary Finnish).

Anagrams

• tähän

Ingrian

Etymology 1

Koiran häntä (1).

From Proto-Finnic *häntä. Cognates include Finnish häntä and Estonian händ.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhæntæ/, [ˈhænd]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhæntæ/, [ˈhænd̥æ]
• Rhymes: -ænt, -æntæ
• Hyphenation: hän‧tä

Noun

häntä

1. tail

Declension

Declension of häntä (type 3/koira, nt-nn gradation)
	singular	plural
nominative	häntä	hännät
genitive	hännän	häntiin
partitive	häntää	häntiä
illative	häntää	häntii
inessive	hännääs	hänniis
elative	hännäst	hännist
allative	hännälle	hännille
adessive	hännääl	hänniil
ablative	hännält	hännilt
translative	hännäks	hänniks
essive	häntännä, häntään	häntinnä, häntiin
exessive1)	häntänt	häntint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• hännätöin

 

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈhæntæ/, [ˈhænd]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈhæntæ/, [ˈhænd̥æ]
• Rhymes: -ænt, -æntæ
• Hyphenation: hän‧tä

Pronoun

häntä

1. partitive of hää

References

• V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 98
• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, pages 80-84
• Olga I. Konkova; Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎^[2], →ISBN, page 71