hedelmä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

(index he)

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *heidelmä, cognate to Estonian õile and Votic eďďõlmo, ultimately a Baltic loan, c.f Lithuanian žiedas. Same root as in the verb heitiä. First used in print in Mikael Agricola's prayer book "Rucouskiria" from 1544: Märcke Syyss / ia pehme maa. tulee / quin palio hedhelme iaka ("Comes wet autumn / with soft earth / which lots of fruit provides").

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhedelmæ/, [ˈhe̞de̞lmæ]
  • Rhymes: -elmæ
  • Hyphenation: he‧del‧mä

Noun[edit]

hedelmä

  1. fruit

Declension[edit]

Inflection of hedelmä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative hedelmä hedelmät
genitive hedelmän hedelmien
partitive hedelmää hedelmiä
illative hedelmään hedelmiin
singular plural
nominative hedelmä hedelmät
accusative nom. hedelmä hedelmät
gen. hedelmän
genitive hedelmän hedelmien
hedelmäinrare
partitive hedelmää hedelmiä
inessive hedelmässä hedelmissä
elative hedelmästä hedelmistä
illative hedelmään hedelmiin
adessive hedelmällä hedelmillä
ablative hedelmältä hedelmiltä
allative hedelmälle hedelmille
essive hedelmänä hedelminä
translative hedelmäksi hedelmiksi
instructive hedelmin
abessive hedelmättä hedelmittä
comitative hedelmineen

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

References[edit]

  • Jorma Koivulehto's article Hieman heidestä in the journal "Virittäjä" in 1992, downloadable here: [1]