huimaaminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

huimata +‎ -minen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhui̯mɑːminen/, [ˈhui̯mɑːˌmine̞n]
  • Hyphenation: hui‧maa‧mi‧nen

Noun[edit]

huimaaminen

  1. feeling dizzy

Declension[edit]

Inflection of huimaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative huimaaminen huimaamiset
genitive huimaamisen huimaamisten
huimaamisien
partitive huimaamista huimaamisia
illative huimaamiseen huimaamisiin
singular plural
nominative huimaaminen huimaamiset
accusative nom. huimaaminen huimaamiset
gen. huimaamisen
genitive huimaamisen huimaamisten
huimaamisien
partitive huimaamista huimaamisia
inessive huimaamisessa huimaamisissa
elative huimaamisesta huimaamisista
illative huimaamiseen huimaamisiin
adessive huimaamisella huimaamisilla
ablative huimaamiselta huimaamisilta
allative huimaamiselle huimaamisille
essive huimaamisena huimaamisina
translative huimaamiseksi huimaamisiksi
instructive huimaamisin
abessive huimaamisetta huimaamisitta
comitative huimaamisineen

Verb[edit]

huimaaminen

  1. Fourth infinitive of huimata.

Anagrams[edit]