huntupäinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

huntu +‎ -päinen

Adjective[edit]

huntupäinen ‎(not comparable)

  1. Veiled, having head covered by a veil.

Declension[edit]

Inflection of huntupäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative huntupäinen huntupäiset
genitive huntupäisen huntupäisten
huntupäisien
partitive huntupäistä huntupäisiä
illative huntupäiseen huntupäisiin
singular plural
nominative huntupäinen huntupäiset
accusative nom. huntupäinen huntupäiset
gen. huntupäisen
genitive huntupäisen huntupäisten
huntupäisien
partitive huntupäistä huntupäisiä
inessive huntupäisessä huntupäisissä
elative huntupäisestä huntupäisistä
illative huntupäiseen huntupäisiin
adessive huntupäisellä huntupäisillä
ablative huntupäiseltä huntupäisiltä
allative huntupäiselle huntupäisille
essive huntupäisenä huntupäisinä
translative huntupäiseksi huntupäisiksi
instructive huntupäisin
abessive huntupäisettä huntupäisittä
comitative huntupäisine