hyväntuulinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

hyvän +‎ tuulinen

Adjective[edit]

hyväntuulinen (comparative hyväntuulisempi, superlative hyväntuulisin)

  1. cheerful, jovial

Declension[edit]

Inflection of hyväntuulinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative hyväntuulinen hyväntuuliset
genitive hyväntuulisen hyväntuulisten
hyväntuulisien
partitive hyväntuulista hyväntuulisia
illative hyväntuuliseen hyväntuulisiin
singular plural
nominative hyväntuulinen hyväntuuliset
accusative nom. hyväntuulinen hyväntuuliset
gen. hyväntuulisen
genitive hyväntuulisen hyväntuulisten
hyväntuulisien
partitive hyväntuulista hyväntuulisia
inessive hyväntuulisessa hyväntuulisissa
elative hyväntuulisesta hyväntuulisista
illative hyväntuuliseen hyväntuulisiin
adessive hyväntuulisella hyväntuulisilla
ablative hyväntuuliselta hyväntuulisilta
allative hyväntuuliselle hyväntuulisille
essive hyväntuulisena hyväntuulisina
translative hyväntuuliseksi hyväntuulisiksi
instructive hyväntuulisin
abessive hyväntuulisetta hyväntuulisitta
comitative hyväntuulisine