identiteetti

Finnish

Etymology

From Swedish identitet, from Medieval Latin īdentitās.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈidentiˌteːtːi/, [ˈide̞n̪t̪iˌt̪e̞ːt̪ːi]
• Rhymes: -eːtːi
• Syllabification^(key): i‧den‧ti‧teet‧ti
• Hyphenation^(key): iden‧ti‧teet‧ti

Noun

identiteetti

1. identity (sense of who one is; sameness; difference or character that marks off an individual from the rest of the same kind)

Declension

Inflection of identiteetti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)
nominative		identiteetti	identiteetit
genitive		identiteetin	identiteettien
partitive		identiteettiä	identiteettejä
illative		identiteettiin	identiteetteihin
		singular	plural
nominative		identiteetti	identiteetit
accusative	nom.	identiteetti	identiteetit
	gen.	identiteetin
genitive		identiteetin	identiteettien
partitive		identiteettiä	identiteettejä
inessive		identiteetissä	identiteeteissä
elative		identiteetistä	identiteeteistä
illative		identiteettiin	identiteetteihin
adessive		identiteetillä	identiteeteillä
ablative		identiteetiltä	identiteeteiltä
allative		identiteetille	identiteeteille
essive		identiteettinä	identiteetteinä
translative		identiteetiksi	identiteeteiksi
abessive		identiteetittä	identiteeteittä
instructive		—	identiteetein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of identiteetti (Kotus type 5*C/risti, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative identiteettini identiteettini accusative nom. identiteettini identiteettini gen. identiteettini genitive identiteettini identiteettieni partitive identiteettiäni identiteettejäni inessive identiteetissäni identiteeteissäni elative identiteetistäni identiteeteistäni illative identiteettiini identiteetteihini adessive identiteetilläni identiteeteilläni ablative identiteetiltäni identiteeteiltäni allative identiteetilleni identiteeteilleni essive identiteettinäni identiteetteinäni translative identiteetikseni identiteeteikseni abessive identiteetittäni identiteeteittäni instructive — — comitative — identiteetteineni second-person singular possessor singular plural nominative identiteettisi identiteettisi accusative nom. identiteettisi identiteettisi gen. identiteettisi genitive identiteettisi identiteettiesi partitive identiteettiäsi identiteettejäsi inessive identiteetissäsi identiteeteissäsi elative identiteetistäsi identiteeteistäsi illative identiteettiisi identiteetteihisi adessive identiteetilläsi identiteeteilläsi ablative identiteetiltäsi identiteeteiltäsi allative identiteetillesi identiteeteillesi essive identiteettinäsi identiteetteinäsi translative identiteetiksesi identiteeteiksesi abessive identiteetittäsi identiteeteittäsi instructive — — comitative — identiteetteinesi first-person plural possessor singular plural nominative identiteettimme identiteettimme accusative nom. identiteettimme identiteettimme gen. identiteettimme genitive identiteettimme identiteettiemme partitive identiteettiämme identiteettejämme inessive identiteetissämme identiteeteissämme elative identiteetistämme identiteeteistämme illative identiteettiimme identiteetteihimme adessive identiteetillämme identiteeteillämme ablative identiteetiltämme identiteeteiltämme allative identiteetillemme identiteeteillemme essive identiteettinämme identiteetteinämme translative identiteetiksemme identiteeteiksemme abessive identiteetittämme identiteeteittämme instructive — — comitative — identiteetteinemme second-person plural possessor singular plural nominative identiteettinne identiteettinne accusative nom. identiteettinne identiteettinne gen. identiteettinne genitive identiteettinne identiteettienne partitive identiteettiänne identiteettejänne inessive identiteetissänne identiteeteissänne elative identiteetistänne identiteeteistänne illative identiteettiinne identiteetteihinne adessive identiteetillänne identiteeteillänne ablative identiteetiltänne identiteeteiltänne allative identiteetillenne identiteeteillenne essive identiteettinänne identiteetteinänne translative identiteetiksenne identiteeteiksenne abessive identiteetittänne identiteeteittänne instructive — — comitative — identiteetteinenne third-person possessor singular plural nominative identiteettinsä identiteettinsä accusative nom. identiteettinsä identiteettinsä gen. identiteettinsä genitive identiteettinsä identiteettiensä partitive identiteettiään identiteettiänsä identiteettejään identiteettejänsä inessive identiteetissään identiteetissänsä identiteeteissään identiteeteissänsä elative identiteetistään identiteetistänsä identiteeteistään identiteeteistänsä illative identiteettiinsä identiteetteihinsä adessive identiteetillään identiteetillänsä identiteeteillään identiteeteillänsä ablative identiteetiltään identiteetiltänsä identiteeteiltään identiteeteiltänsä allative identiteetilleen identiteetillensä identiteeteilleen identiteeteillensä essive identiteettinään identiteettinänsä identiteetteinään identiteetteinänsä translative identiteetikseen identiteetiksensä identiteeteikseen identiteeteiksensä abessive identiteetittään identiteetittänsä identiteeteittään identiteeteittänsä instructive — — comitative — identiteetteineen identiteetteinensä

Derived terms

compounds

• ammatti-identiteetti
• identiteettifilosofia
• identiteettifunktio
• identiteettikriisi
• identiteettikuvaus
• identiteettimatriisi
• identiteettipolitiikka
• identiteettivarkaus
• kieli-identiteetti
• kulttuuri-identiteetti
• sukupuoli-identiteetti
• yritysidentiteetti

Further reading

• “identiteetti”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Anagrams

• identiteetit