idioottimaisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

idioottimainen +‎ -uus

Noun[edit]

idioottimaisuus

  1. idiocy (act of lacking sense)

Declension[edit]

Inflection of idioottimaisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative idioottimaisuus idioottimaisuudet
genitive idioottimaisuuden idioottimaisuuksien
partitive idioottimaisuutta idioottimaisuuksia
illative idioottimaisuuteen idioottimaisuuksiin
singular plural
nominative idioottimaisuus idioottimaisuudet
accusative nom. idioottimaisuus idioottimaisuudet
gen. idioottimaisuuden
genitive idioottimaisuuden idioottimaisuuksien
partitive idioottimaisuutta idioottimaisuuksia
inessive idioottimaisuudessa idioottimaisuuksissa
elative idioottimaisuudesta idioottimaisuuksista
illative idioottimaisuuteen idioottimaisuuksiin
adessive idioottimaisuudella idioottimaisuuksilla
ablative idioottimaisuudelta idioottimaisuuksilta
allative idioottimaisuudelle idioottimaisuuksille
essive idioottimaisuutena idioottimaisuuksina
translative idioottimaisuudeksi idioottimaisuuksiksi
instructive idioottimaisuuksin
abessive idioottimaisuudetta idioottimaisuuksitta
comitative idioottimaisuuksineen