itä

See also: Appendix:Variations of "ita"

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *itä, from Proto-Uralic *itä- (“to appear”). Related to itää.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈitæ/, [ˈit̪æ]
• Rhymes: -itæ
• Syllabification: i‧tä

Noun

itä

1. east
2. (as modifier) east, eastern

   itäosa ― the eastern part

   Itä-Saksa ― East Germany

3. East, the Orient

Declension

Inflection of itä (Kotus type 10*F/koira, t-d gradation)
nominative		itä	idät
genitive		idän	itien
partitive		itää	itiä
illative		itään	itiin
		singular	plural
nominative		itä	idät
accusative	nom.	itä	idät
	gen.	idän
genitive		idän	itien itäinrare
partitive		itää	itiä
inessive		idässä	idissä
elative		idästä	idistä
illative		itään	itiin
adessive		idällä	idillä
ablative		idältä	idiltä
allative		idälle	idille
essive		itänä	itinä
translative		idäksi	idiksi
instructive		—	idin
abessive		idättä	idittä
comitative		—	itineen

Possessive forms of itä (type koira)
possessor	singular	plural
1st person	itäni	itämme
2nd person	itäsi	itänne
3rd person	itänsä

Antonyms

• länsi

Derived terms

• itäinen

Compounds

• idänkauppa
• idänpolitiikka
• idänsuhteet
• idäntuonti
• idänvienti
• itäaasialainen
• itäafrikkalainen
• itäauto
• itäblokki
• itäeurooppalainen
• itägootti
• itäinen
• Itä-Intia
• itäkaakko
• itäkaakkoinen
• itäkarjalainen
• itäkauppa
• itäkoillinen
• itämaalainen
• itämaat
• itämainen
• itämerensuomalainen
• Itämeri
• itämurre
• itämurteinen
• itämyrsky
• itäosa
• itäpuoli
• itäpuolinen
• itäpuolitse
• itäraja
• itärannikko
• itäranta
• itäreimari
• itärinne
• itärintama
• itäroomalainen
• itäryhmä
• itäsaksalainen
• itäsuomalainen
• itäsuomalaisuus
• itätaivas
• itätuonti
• itäturisti
• itätuuli
• Itävalta
• itävaltalainen
• itävienti
• itäviitta
• Kaukoitä
• Lähi-itä

 

Coordinate terms

• (compass points)

luode	pohjoinen	koillinen
länsi		itä
lounas	etelä	kaakko

See also

• kaakko
• koillinen

 

Anagrams

• iät, täi

---

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *itä. Cognates include Finnish itä and Estonian ida.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa, Soikkola) IPA^(key): /ˈitæ/
• Hyphenation: i‧tä

Noun

itä (genitive iän, partitive ittää)

1. east

Declension

Declension of itä (type 3/koira, t- gradation, gemination)
	singular	plural
nominative	itä	iät
genitive	iän	ittiin
partitive	ittää	ittiä
illative	ittää	ittii
inessive	iäs	iis
elative	iäst	iist
allative	iälle	iille
adessive	iäl	iil
ablative	iält	iilt
translative	iäks	iiks
essive	itännä, ittään	itinnä, ittiin
exessive1)	itänt	itint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• itäpohja

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 87

---

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *itä.

Noun

itä (genitive iää, partitive [please provide])

1. east

Inflection

This noun needs an inflection-table template.

References

• "itä" in Vadja keele sõnaraamat