järki

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *järki. Further origin unknown.

Noun[edit]

järki

  1. reason (ability to think).
  2. sense (meaning, reason, or value of something).
    Siinä ei ole mitään järkeä.
    It doesn't make any sense.
  3. sense (sound practical judgment).
    terve järki = common sense

Declension[edit]

Inflection of järki (Kotus type 7/ovi, k-j gradation)
nominative järki järjet
genitive järjen järkien
partitive järkeä järkiä
illative järkeen järkiin
singular plural
nominative järki järjet
accusative nom. järki järjet
gen. järjen
genitive järjen järkien
partitive järkeä järkiä
inessive järjessä järjissä
elative järjestä järjistä
illative järkeen järkiin
adessive järjellä järjillä
ablative järjeltä järjiltä
allative järjelle järjille
essive järkenä järkinä
translative järjeksi järjiksi
instructive järjin
abessive järjettä järjittä
comitative järkineen

Derived terms[edit]