järkytys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

järkyttää +‎ -ys

Noun[edit]

järkytys

  1. shock, jolt (surprise)

Declension[edit]

Inflection of järkytys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
singular plural
nominative järkytys järkytykset
accusative nom.? järkytys järkytykset
gen. järkytyksen
genitive järkytyksen järkytysten
järkytyksien
partitive järkytystä järkytyksiä
inessive järkytyksessä järkytyksissä
elative järkytyksestä järkytyksistä
illative järkytykseen järkytyksiin
adessive järkytyksellä järkytyksillä
ablative järkytykseltä järkytyksiltä
allative järkytykselleˣ järkytyksilleˣ
essive järkytyksenä järkytyksinä
translative järkytykseksi järkytyksiksi
instructive järkytyksin
abessive järkytyksettä järkytyksittä
comitative järkytyksineen