kehäpäätelmä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kehä (circular) +‎ päätelmä (reasoning)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: ke‧hä‧pää‧tel‧mä
  • IPA(key): /ˈkehæˌpæːtelmæ/

Noun[edit]

kehäpäätelmä

  1. circular argument

Declension[edit]

Inflection of kehäpäätelmä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kehäpäätelmä kehäpäätelmät
genitive kehäpäätelmän kehäpäätelmien
partitive kehäpäätelmää kehäpäätelmiä
illative kehäpäätelmään kehäpäätelmiin
singular plural
nominative kehäpäätelmä kehäpäätelmät
accusative nom. kehäpäätelmä kehäpäätelmät
gen. kehäpäätelmän
genitive kehäpäätelmän kehäpäätelmien
kehäpäätelmäinrare
partitive kehäpäätelmää kehäpäätelmiä
inessive kehäpäätelmässä kehäpäätelmissä
elative kehäpäätelmästä kehäpäätelmistä
illative kehäpäätelmään kehäpäätelmiin
adessive kehäpäätelmällä kehäpäätelmillä
ablative kehäpäätelmältä kehäpäätelmiltä
allative kehäpäätelmälle kehäpäätelmille
essive kehäpäätelmänä kehäpäätelminä
translative kehäpäätelmäksi kehäpäätelmiksi
instructive kehäpäätelmin
abessive kehäpäätelmättä kehäpäätelmittä
comitative kehäpäätelmineen