keihäs

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Germanic *gaizaz, a cognate of Old Norse geirr and German Ger.

Noun[edit]

keihäs

  1. spear
  2. javelin
  3. pike

Declension[edit]

Inflection of keihäs (Kotus type 41/vieras, no gradation)
nominative keihäs keihäät
genitive keihään keihäiden
keihäitten
partitive keihästä keihäitä
illative keihääseen keihäisiin
singular plural
nominative keihäs keihäät
accusative nom.? keihäs keihäät
gen. keihään
genitive keihään keihäiden
keihäitten
partitive keihästä keihäitä
inessive keihäässä keihäissä
elative keihäästä keihäistä
illative keihääseen keihäisiin
keihäihinrare
adessive keihäällä keihäillä
ablative keihäältä keihäiltä
allative keihäälleˣ keihäilleˣ
essive keihäänä keihäinä
translative keihääksi keihäiksi
instructive keihäin
abessive keihäättä keihäittä
comitative keihäineen

Related terms[edit]

Compounds[edit]