keinottelu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

keinotella +‎ -u

Noun[edit]

keinottelu

  1. speculation

Declension[edit]

Inflection of keinottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative keinottelu keinottelut
genitive keinottelun keinottelujen
keinotteluiden
keinotteluitten
partitive keinottelua keinotteluja
keinotteluita
illative keinotteluun keinotteluihin
singular plural
nominative keinottelu keinottelut
accusative nom. keinottelu keinottelut
gen. keinottelun
genitive keinottelun keinottelujen
keinotteluiden
keinotteluitten
partitive keinottelua keinotteluja
keinotteluita
inessive keinottelussa keinotteluissa
elative keinottelusta keinotteluista
illative keinotteluun keinotteluihin
adessive keinottelulla keinotteluilla
ablative keinottelulta keinotteluilta
allative keinottelulle keinotteluille
essive keinotteluna keinotteluina
translative keinotteluksi keinotteluiksi
instructive keinotteluin
abessive keinottelutta keinotteluitta
comitative keinotteluineen

Anagrams[edit]