kirein

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology 1[edit]

Adjective[edit]

kirein

  1. Instructive plural form of kireä.
  2. superlative form of kireä
Declension[edit]
Inflection of kirein (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
singular plural
nominative kirein kireimmät
accusative nom.? kirein kireimmät
gen. kireimmän
genitive kireimmän kireimpien
kireinten
kireimpäinrare
partitive kireintä kireimpiä
inessive kireimmässä kireimmissä
elative kireimmästä kireimmistä
illative kireimpään kireimpiin
adessive kireimmällä kireimmillä
ablative kireimmältä kireimmiltä
allative kireimmälleˣ kireimmilleˣ
essive kireimpänä kireimpinä
translative kireimmäksi kireimmiksi
instructive kireimmin
abessive kireimmättä kireimmittä
comitative kireimpine

Etymology 2[edit]

Noun[edit]

kirein

  1. Instructive plural form of kiri.

Etymology 3[edit]

Noun[edit]

kirein

  1. Instructive plural form of kir.