kohtalotar

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kohtalo (fate, destiny) +‎ -tar (-ess)

Noun[edit]

kohtalotar

  1. Fate
  2. (Greek mythology) Moira

Declension[edit]

Inflection of kohtalotar (Kotus type 32/sisar, tt-t gradation)
nominative kohtalotar kohtalottaret
genitive kohtalottaren kohtalottarien
kohtalotarten
partitive kohtalotarta kohtalottaria
illative kohtalottareen kohtalottariin
singular plural
nominative kohtalotar kohtalottaret
accusative nom. kohtalotar kohtalottaret
gen. kohtalottaren
genitive kohtalottaren kohtalottarien
kohtalotarten
partitive kohtalotarta kohtalottaria
inessive kohtalottaressa kohtalottarissa
elative kohtalottaresta kohtalottarista
illative kohtalottareen kohtalottariin
adessive kohtalottarella kohtalottarilla
ablative kohtalottarelta kohtalottarilta
allative kohtalottarelle kohtalottarille
essive kohtalottarena kohtalottarina
translative kohtalottareksi kohtalottariksi
instructive kohtalottarin
abessive kohtalottaretta kohtalottaritta
comitative kohtalottarineen