koitto

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

koittaa +‎ -o. Equivalent to Estonian koit.

Noun[edit]

koitto

  1. dawning (break of the day)
  2. dawning (beginning of something new)

Declension[edit]

Inflection of koitto (Kotus type 1/valo, tt-t gradation)
nominative koitto koitot
genitive koiton koittojen
partitive koittoa koittoja
illative koittoon koittoihin
singular plural
nominative koitto koitot
accusative nom. koitto koitot
gen. koiton
genitive koiton koittojen
partitive koittoa koittoja
inessive koitossa koitoissa
elative koitosta koitoista
illative koittoon koittoihin
adessive koitolla koitoilla
ablative koitolta koitoilta
allative koitolle koitoille
essive koittona koittoina
translative koitoksi koitoiksi
instructive koitoin
abessive koitotta koitoitta
comitative koittoineen

Synonyms[edit]