korte

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Danish[edit]

Adjective[edit]

korte

  1. definite of kort
  2. plural of kort

Dutch[edit]

Pronunciation[edit]

Adjective[edit]

korte

  1. Inflected form of kort

Verb[edit]

korte

  1. (archaic) singular present subjunctive of korten

Finnish[edit]

Noun[edit]

korte

  1. Any of the pteridophytic plants in the taxonomic genus Equisetum of the family Equisetacae; commonly known as horsetails.

Declension[edit]

Inflection of korte (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative korte kortteet
genitive kortteen kortteiden
kortteitten
partitive kortetta kortteita
illative kortteeseen kortteisiin
kortteihin
singular plural
nominative korte kortteet
accusative nom. korte kortteet
gen. kortteen
genitive kortteen kortteiden
kortteitten
partitive kortetta kortteita
inessive kortteessa kortteissa
elative kortteesta kortteista
illative kortteeseen kortteisiin
kortteihin
adessive kortteella kortteilla
ablative kortteelta kortteilta
allative kortteelle kortteille
essive kortteena kortteina
translative kortteeksi kortteiksi
instructive korttein
abessive kortteetta kortteitta
comitative kortteineen

Compounds[edit]

Anagrams[edit]


Norwegian Bokmål[edit]

Adjective[edit]

korte

  1. definite singular of kort
  2. plural form of kort

Verb[edit]

korte ‎(imperative kort, present tense korter, passive kortes, simple past and past participle korta or kortet, present participle kortende)

  1. to shorten (something)

Synonyms[edit]

Related terms[edit]

References[edit]


Norwegian Nynorsk[edit]

Adjective[edit]

korte

  1. definite singular of kort
  2. plural of kort

Swedish[edit]

Adjective[edit]

korte

  1. absolute definite natural masculine form of kort.