korva

See also: Korva and kõrva

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *korva, from Proto-Uralic. Cognates include Estonian kõrv.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkorʋɑ/, [ˈko̞rʋɑ̝]
• Rhymes: -orʋɑ
• Syllabification^(key): kor‧va

Noun

korva

1. ear
2. a curved handle, like that of a drinking cup, mug or pot
3. (archaic, dialectal) edge, border

   kevään korvalla / kevään korvilla ― on the brink of spring, in early spring

Declension

Inflection of korva (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		korva	korvat
genitive		korvan	korvien
partitive		korvaa	korvia
illative		korvaan	korviin
		singular	plural
nominative		korva	korvat
accusative	nom.	korva	korvat
	gen.	korvan
genitive		korvan	korvien korvainrare
partitive		korvaa	korvia
inessive		korvassa	korvissa
elative		korvasta	korvista
illative		korvaan	korviin
adessive		korvalla	korvilla
ablative		korvalta	korvilta
allative		korvalle	korville
essive		korvana	korvina
translative		korvaksi	korviksi
abessive		korvatta	korvitta
instructive		—	korvin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of korva (Kotus type 10/koira, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative korvani korvani accusative nom. korvani korvani gen. korvani genitive korvani korvieni korvainirare partitive korvaani korviani inessive korvassani korvissani elative korvastani korvistani illative korvaani korviini adessive korvallani korvillani ablative korvaltani korviltani allative korvalleni korvilleni essive korvanani korvinani translative korvakseni korvikseni abessive korvattani korvittani instructive — — comitative — korvineni second-person singular possessor singular plural nominative korvasi korvasi accusative nom. korvasi korvasi gen. korvasi genitive korvasi korviesi korvaisirare partitive korvaasi korviasi inessive korvassasi korvissasi elative korvastasi korvistasi illative korvaasi korviisi adessive korvallasi korvillasi ablative korvaltasi korviltasi allative korvallesi korvillesi essive korvanasi korvinasi translative korvaksesi korviksesi abessive korvattasi korvittasi instructive — — comitative — korvinesi first-person plural possessor singular plural nominative korvamme korvamme accusative nom. korvamme korvamme gen. korvamme genitive korvamme korviemme korvaimmerare partitive korvaamme korviamme inessive korvassamme korvissamme elative korvastamme korvistamme illative korvaamme korviimme adessive korvallamme korvillamme ablative korvaltamme korviltamme allative korvallemme korvillemme essive korvanamme korvinamme translative korvaksemme korviksemme abessive korvattamme korvittamme instructive — — comitative — korvinemme second-person plural possessor singular plural nominative korvanne korvanne accusative nom. korvanne korvanne gen. korvanne genitive korvanne korvienne korvainnerare partitive korvaanne korvianne inessive korvassanne korvissanne elative korvastanne korvistanne illative korvaanne korviinne adessive korvallanne korvillanne ablative korvaltanne korviltanne allative korvallenne korvillenne essive korvananne korvinanne translative korvaksenne korviksenne abessive korvattanne korvittanne instructive — — comitative — korvinenne third-person possessor singular plural nominative korvansa korvansa accusative nom. korvansa korvansa gen. korvansa genitive korvansa korviensa korvainsarare partitive korvaansa korviaan korviansa inessive korvassaan korvassansa korvissaan korvissansa elative korvastaan korvastansa korvistaan korvistansa illative korvaansa korviinsa adessive korvallaan korvallansa korvillaan korvillansa ablative korvaltaan korvaltansa korviltaan korviltansa allative korvalleen korvallensa korvilleen korvillensa essive korvanaan korvanansa korvinaan korvinansa translative korvakseen korvaksensa korvikseen korviksensa abessive korvattaan korvattansa korvittaan korvittansa instructive — — comitative — korvineen korvinensa

Derived terms

• kaikua kuuroille korville
• -korvainen
• korvake
• korvakko
• korvallinen
• korvata
• korvaton
• korvis
• korvo
• korvus

 

compounds

• aasinkorva
• filippiinienkorvaherkko
• harmaakorvayökkö
• hiirenkorva
• hiirenkorvasiippa
• homekorva
• hörökorva
• ihmiskorva
• intianpitkäkorvasiili
• isokorvahutia
• isokorvaopossumi
• isokorvatanrekki
• juudaksenkorva
• karvakorvamaki
• kateenkorva
• keltakorvatukaani
• keskikorva
• kielikorva
• koirankorva
• korva- ja kurkkutautioppi
• korva-aukko
• korvagaselli
• korvahevosenkenkäyökkö
• korvahuuhtelu
• korvahylje
• korvakarkko
• korvakaviokuonoyökkö
• korvakettu
• korvakipu
• korvaklinikka
• korvakoira
• korvakorppikotka
• korvakoru
• korvakuulo
• korvakuuloke
• korvakärsäkäs
• korvakäytävä
• korvalappustereot
• korvalaput
• korvalehti
• korvalusikka
• korvaläppä
• korvaläpät
• korvalääkäri
• korvamato
• korvameduusa
• korvamerkki
• korvanappi
• korvanipukka
• korvanlehti
• korvannipukka
• korvanreikä
• korvansuojus
• korvantaus
• korvantausta
• korvapumppu
• korvapuoli
• korvapusseli
• korvapuusti
• korvareikä
• korvarengas
• korvarotta
• korvaruisku
• korvasairaus
• korvasieni
• korvasienimyrkytys
• korvasiippa
• korvasokkelo
• korvasuojus
• korvasylkirauhanen
• korvasärky
• korvatamariini
• korvatanrekki
• korvatauti
• korvatillikka
• korvatipat
• korvatippa
• korvatorvi
• korvatulehdus
• korvatulppa
• Korvatunturi
• korvatyyny
• korvavaha
• korvavaikku
• korvayökkö
• korviahuumaava
• korviasärkevä
• korviavihlova
• korvinkuultava
• Koskenkorva
• kukkakaalikorva
• liimakorva
• liperikorvakärsäkäs
• luppakorva
• lyhytkorvagalago
• lyhytkorvahyppypäästäinen
• lyhytkorvakuonokas
• lyhytkorvarotta
• Lähteenkorva
• meksikonkorvayökkö
• meksikonpienikorvapäästäinen
• merikorva
• musiikkikorva
• mustakorva-antilooppi
• märkäkorva
• nuottikorva
• peltikorva
• pitkäkorva
• pitkäkorvahiiru
• Portaankorva
• possunkorva
• punakorvakilpikonna
• pystykorva
• pystykorvarotu
• rytmikorva
• sillankorva
• Sillankorva
• sisäkorva
• sävelkorva
• tupsukorva
• ulkokorva
• välikorva

 

References

• Häkkinen, Kaisa (2004) Nykysuomen etymologinen sanakirja [Modern Finnish Etymological Dictionary] (in Finnish), Juva: WSOY, →ISBN

Further reading

• “korva”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Anagrams

• karvo

Ingrian

Hirviil ollaa kaks korvaa (1).

Kruškan korva (2).

Etymology

From Proto-Finnic *korva. Cognates include Finnish korva and Estonian kõrv.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkorʋɑ/, [ˈko̞rʋ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkorʋɑ/, [ˈko̞rʋɑ]
• Rhymes: -orʋ, -orʋɑ
• Hyphenation: kor‧va

Noun

korva

1. ear
   • 1936, N. A. Iljin and V. I. Junus, Bukvari iƶoroin șkouluja vart, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 58:

     Käet kohmees, korvat jääs, jooksoot lapset șkouluu taas.

     Hands slightly numb, ears completely frozen, the children run to school again.

2. handle (of a mug)

Declension

Declension of korva (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	korva	korvat
genitive	korvan	korviin
partitive	korvaa	korvia
illative	korvaa	korvii
inessive	korvaas	korviis
elative	korvast	korvist
allative	korvalle	korville
adessive	korvaal	korviil
ablative	korvalt	korvilt
translative	korvaks	korviks
essive	korvanna, korvaan	korvinna, korviin
exessive1)	korvant	korvint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• korvalehti
• korvantakkuus
• korvareikä
• syänkorva

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 196

Karelian

Etymology

From Proto-Finnic *korva.

Noun

korva (genitive korvan, partitive korvua)

1. ear

Swedish

Etymology

From korv +‎ -a.

Verb

korva (present korvar, preterite korvade, supine korvat, imperative korva)

1. crease, wrinkle

Conjugation

Conjugation of korva (weak)

	Active		Passive
Infinitive	korva		korvas
Supine	korvat		korvats
Imperative	korva		—
Imper. plural1	korven		—
	Present	Past	Present	Past
Indicative	korvar	korvade	korvas	korvades
Ind. plural1	korva	korvade	korvas	korvades
Subjunctive2	korve	korvade	korves	korvades
	Participles
Present participle	korvande
Past participle	korvad
1 Archaic. 2 Dated. See the appendix on Swedish verbs.

Derived terms

• korvig

Further reading

• korva in Svenska Akademiens ordböcker