kotitalous

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

koti +‎ talous

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkotiˌtɑlous/, [ˈko̞t̪iˌt̪ɑlo̞us̠]
  • Rhymes: -ɑlous
  • Syllabification(key): ko‧ti‧ta‧lo‧us

Noun[edit]

kotitalous

  1. household
  2. home economics
  3. (as modifier in compound terms) domestic, household

Declension[edit]

Inflection of kotitalous (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative kotitalous kotitaloudet
genitive kotitalouden kotitalouksien
partitive kotitaloutta kotitalouksia
illative kotitalouteen kotitalouksiin
singular plural
nominative kotitalous kotitaloudet
accusative nom. kotitalous kotitaloudet
gen. kotitalouden
genitive kotitalouden kotitalouksien
partitive kotitaloutta kotitalouksia
inessive kotitaloudessa kotitalouksissa
elative kotitaloudesta kotitalouksista
illative kotitalouteen kotitalouksiin
adessive kotitaloudella kotitalouksilla
ablative kotitaloudelta kotitalouksilta
allative kotitaloudelle kotitalouksille
essive kotitaloutena kotitalouksina
translative kotitaloudeksi kotitalouksiksi
instructive kotitalouksin
abessive kotitaloudetta kotitalouksitta
comitative kotitalouksineen
Possessive forms of kotitalous (type kalleus)
possessor singular plural
1st person kotitalouteni kotitaloutemme
2nd person kotitaloutesi kotitaloutenne
3rd person kotitaloutensa

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Anagrams[edit]