kummastelu

Finnish

Etymology

kummastella +‎ -u

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkumːɑstelu/, [ˈkumːɑ̝s̠ˌte̞lu]
• Rhymes: -elu
• Syllabification^(key): kum‧mas‧te‧lu

Noun

kummastelu

1. being amazed or astonished

Declension

Inflection of kummastelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative		kummastelu	kummastelut
genitive		kummastelun	kummastelujen kummasteluiden kummasteluitten
partitive		kummastelua	kummasteluja kummasteluita
illative		kummasteluun	kummasteluihin
		singular	plural
nominative		kummastelu	kummastelut
accusative	nom.	kummastelu	kummastelut
	gen.	kummastelun
genitive		kummastelun	kummastelujen kummasteluiden kummasteluitten
partitive		kummastelua	kummasteluja kummasteluita
inessive		kummastelussa	kummasteluissa
elative		kummastelusta	kummasteluista
illative		kummasteluun	kummasteluihin
adessive		kummastelulla	kummasteluilla
ablative		kummastelulta	kummasteluilta
allative		kummastelulle	kummasteluille
essive		kummasteluna	kummasteluina
translative		kummasteluksi	kummasteluiksi
abessive		kummastelutta	kummasteluitta
instructive		—	kummasteluin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kummastelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kummasteluni kummasteluni accusative nom. kummasteluni kummasteluni gen. kummasteluni genitive kummasteluni kummastelujeni kummasteluideni kummasteluitteni partitive kummasteluani kummastelujani kummasteluitani inessive kummastelussani kummasteluissani elative kummastelustani kummasteluistani illative kummasteluuni kummasteluihini adessive kummastelullani kummasteluillani ablative kummastelultani kummasteluiltani allative kummastelulleni kummasteluilleni essive kummastelunani kummasteluinani translative kummastelukseni kummasteluikseni abessive kummasteluttani kummasteluittani instructive — — comitative — kummasteluineni second-person singular possessor singular plural nominative kummastelusi kummastelusi accusative nom. kummastelusi kummastelusi gen. kummastelusi genitive kummastelusi kummastelujesi kummasteluidesi kummasteluittesi partitive kummasteluasi kummastelujasi kummasteluitasi inessive kummastelussasi kummasteluissasi elative kummastelustasi kummasteluistasi illative kummasteluusi kummasteluihisi adessive kummastelullasi kummasteluillasi ablative kummastelultasi kummasteluiltasi allative kummastelullesi kummasteluillesi essive kummastelunasi kummasteluinasi translative kummasteluksesi kummasteluiksesi abessive kummasteluttasi kummasteluittasi instructive — — comitative — kummasteluinesi first-person plural possessor singular plural nominative kummastelumme kummastelumme accusative nom. kummastelumme kummastelumme gen. kummastelumme genitive kummastelumme kummastelujemme kummasteluidemme kummasteluittemme partitive kummasteluamme kummastelujamme kummasteluitamme inessive kummastelussamme kummasteluissamme elative kummastelustamme kummasteluistamme illative kummasteluumme kummasteluihimme adessive kummastelullamme kummasteluillamme ablative kummastelultamme kummasteluiltamme allative kummastelullemme kummasteluillemme essive kummastelunamme kummasteluinamme translative kummasteluksemme kummasteluiksemme abessive kummasteluttamme kummasteluittamme instructive — — comitative — kummasteluinemme second-person plural possessor singular plural nominative kummastelunne kummastelunne accusative nom. kummastelunne kummastelunne gen. kummastelunne genitive kummastelunne kummastelujenne kummasteluidenne kummasteluittenne partitive kummasteluanne kummastelujanne kummasteluitanne inessive kummastelussanne kummasteluissanne elative kummastelustanne kummasteluistanne illative kummasteluunne kummasteluihinne adessive kummastelullanne kummasteluillanne ablative kummastelultanne kummasteluiltanne allative kummastelullenne kummasteluillenne essive kummastelunanne kummasteluinanne translative kummasteluksenne kummasteluiksenne abessive kummasteluttanne kummasteluittanne instructive — — comitative — kummasteluinenne third-person possessor singular plural nominative kummastelunsa kummastelunsa accusative nom. kummastelunsa kummastelunsa gen. kummastelunsa genitive kummastelunsa kummastelujensa kummasteluidensa kummasteluittensa partitive kummasteluaan kummasteluansa kummastelujaan kummasteluitaan kummastelujansa kummasteluitansa inessive kummastelussaan kummastelussansa kummasteluissaan kummasteluissansa elative kummastelustaan kummastelustansa kummasteluistaan kummasteluistansa illative kummasteluunsa kummasteluihinsa adessive kummastelullaan kummastelullansa kummasteluillaan kummasteluillansa ablative kummastelultaan kummastelultansa kummasteluiltaan kummasteluiltansa allative kummastelulleen kummastelullensa kummasteluilleen kummasteluillensa essive kummastelunaan kummastelunansa kummasteluinaan kummasteluinansa translative kummastelukseen kummasteluksensa kummasteluikseen kummasteluiksensa abessive kummasteluttaan kummasteluttansa kummasteluittaan kummasteluittansa instructive — — comitative — kummasteluineen kummasteluinensa

Further reading

• “kummastelu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• ammuskelut