kytö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

kytö

  1. (agriculture) swidden (farmland obtained by burn-beat technique, i.e. burning the topsoil)

Declension[edit]

Inflection of kytö (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative kytö kydöt
genitive kydön kytöjen
partitive kytöä kytöjä
illative kytöön kytöihin
singular plural
nominative kytö kydöt
accusative nom.? kytö kydöt
gen. kydön
genitive kydön kytöjen
partitive kytöä kytöjä
inessive kydössä kydöissä
elative kydöstä kydöistä
illative kytöön kytöihin
adessive kydöllä kydöillä
ablative kydöltä kydöiltä
allative kydölleˣ kydöilleˣ
essive kytönä kytöinä
translative kydöksi kydöiksi
instructive kydöin
abessive kydöttä kydöittä
comitative kytöineen

Derived terms[edit]

Related terms[edit]

See also[edit]

Anagrams[edit]