luova

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

(index lu)

Etymology[edit]

From luo +‎ -va.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈluo̯ʋɑ/, [ˈluo̞̯ʋɑ]
  • Rhymes: -uoʋɑ
  • Syllabification: luo‧va

Adjective[edit]

luova (comparative luovempi, superlative luovin)

  1. creative

Declension[edit]

Inflection of luova (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative luova luovat
genitive luovan luovien
partitive luovaa luovia
illative luovaan luoviin
singular plural
nominative luova luovat
accusative nom. luova luovat
gen. luovan
genitive luovan luovien
luovainrare
partitive luovaa luovia
inessive luovassa luovissa
elative luovasta luovista
illative luovaan luoviin
adessive luovalla luovilla
ablative luovalta luovilta
allative luovalle luoville
essive luovana luovina
translative luovaksi luoviksi
instructive luovin
abessive luovatta luovitta
comitative luovine
Possessive forms of luova (type koira)
possessor singular plural
1st person luovani luovamme
2nd person luovasi luovanne
3rd person luovansa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Derived terms[edit]

Participle[edit]

luova

  1. Present active participle of luoda.

Anagrams[edit]