mäkitupalainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

mäki (hill) +‎ tupa (cottage) +‎ -lainen

Noun[edit]

mäkitupalainen

  1. (historical) A tenant of a small piece of land, who earned his living mainly from other work than cultivating that piece of land; a crofter.

Declension[edit]

Inflection of mäkitupalainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative mäkitupalainen mäkitupalaiset
genitive mäkitupalaisen mäkitupalaisten
mäkitupalaisien
partitive mäkitupalaista mäkitupalaisia
illative mäkitupalaiseen mäkitupalaisiin
singular plural
nominative mäkitupalainen mäkitupalaiset
accusative nom. mäkitupalainen mäkitupalaiset
gen. mäkitupalaisen
genitive mäkitupalaisen mäkitupalaisten
mäkitupalaisien
partitive mäkitupalaista mäkitupalaisia
inessive mäkitupalaisessa mäkitupalaisissa
elative mäkitupalaisesta mäkitupalaisista
illative mäkitupalaiseen mäkitupalaisiin
adessive mäkitupalaisella mäkitupalaisilla
ablative mäkitupalaiselta mäkitupalaisilta
allative mäkitupalaiselle mäkitupalaisille
essive mäkitupalaisena mäkitupalaisina
translative mäkitupalaiseksi mäkitupalaisiksi
instructive mäkitupalaisin
abessive mäkitupalaisetta mäkitupalaisitta
comitative mäkitupalaisineen

See also[edit]