märkä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: marka

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *märkä (compare Estonian märg), from a Baltic language, compare Latvian mērka ‎(humidity).

Adjective[edit]

märkä ‎(comparative märempi, superlative märin)

  1. wet

Declension[edit]

Inflection of märkä (Kotus type 10/koira, k- gradation)
nominative märkä märät
genitive märän märkien
partitive märkää märkiä
illative märkään märkiin
singular plural
nominative märkä märät
accusative nom.? märkä märät
gen. märän
genitive märän märkien
märkäinrare
partitive märkää märkiä
inessive märässä märissä
elative märästä märistä
illative märkään märkiin
adessive märällä märillä
ablative märältä märiltä
allative märälleˣ märilleˣ
essive märkänä märkinä
translative märäksi märiksi
instructive märin
abessive märättä märittä
comitative märkine

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]

Noun[edit]

märkä

  1. pus

Declension[edit]

Inflection of märkä (Kotus type 10/koira, k- gradation)
nominative märkä märät
genitive märän märkien
partitive märkää märkiä
illative märkään märkiin
singular plural
nominative märkä märät
accusative nom.? märkä märät
gen. märän
genitive märän märkien
märkäinrare
partitive märkää märkiä
inessive märässä märissä
elative märästä märistä
illative märkään märkiin
adessive märällä märillä
ablative märältä märiltä
allative märälleˣ märilleˣ
essive märkänä märkinä
translative märäksi märiksi
instructive märin
abessive märättä märittä
comitative märkineen

Compounds[edit]

Related terms[edit]