menettely

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

menettel- +‎ -y

Noun[edit]

menettely

  1. (administration, law) procedure

Declension[edit]

Inflection of menettely (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative menettely menettelyt
genitive menettelyn menettelyjen
menettelyiden
menettelyitten
partitive menettelyä menettelyjä
menettelyitä
illative menettelyyn menettelyihin
singular plural
nominative menettely menettelyt
accusative nom. menettely menettelyt
gen. menettelyn
genitive menettelyn menettelyjen
menettelyiden
menettelyitten
partitive menettelyä menettelyjä
menettelyitä
inessive menettelyssä menettelyissä
elative menettelystä menettelyistä
illative menettelyyn menettelyihin
adessive menettelyllä menettelyillä
ablative menettelyltä menettelyiltä
allative menettelylle menettelyille
essive menettelynä menettelyinä
translative menettelyksi menettelyiksi
instructive menettelyin
abessive menettelyttä menettelyittä
comitative menettelyineen

Synonyms[edit]

Anagrams[edit]