menetys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

menet- +‎ -ys

Noun[edit]

menetys

  1. loss

Declension[edit]

Inflection of menetys (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative menetys menetykset
genitive menetyksen menetysten
menetyksien
partitive menetystä menetyksiä
illative menetykseen menetyksiin
singular plural
nominative menetys menetykset
accusative nom. menetys menetykset
gen. menetyksen
genitive menetyksen menetysten
menetyksien
partitive menetystä menetyksiä
inessive menetyksessä menetyksissä
elative menetyksestä menetyksistä
illative menetykseen menetyksiin
adessive menetyksellä menetyksillä
ablative menetykseltä menetyksiltä
allative menetykselle menetyksille
essive menetyksenä menetyksinä
translative menetykseksi menetyksiksi
instructive menetyksin
abessive menetyksettä menetyksittä
comitative menetyksineen

Anagrams[edit]