mielettömyys

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

mielettöm- +‎ -yys

Noun[edit]

mielettömyys

  1. madness, folly

Declension[edit]

Inflection of mielettömyys (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative mielettömyys mielettömyydet
genitive mielettömyyden mielettömyyksien
partitive mielettömyyttä mielettömyyksiä
illative mielettömyyteen mielettömyyksiin
singular plural
nominative mielettömyys mielettömyydet
accusative nom. mielettömyys mielettömyydet
gen. mielettömyyden
genitive mielettömyyden mielettömyyksien
partitive mielettömyyttä mielettömyyksiä
inessive mielettömyydessä mielettömyyksissä
elative mielettömyydestä mielettömyyksistä
illative mielettömyyteen mielettömyyksiin
adessive mielettömyydellä mielettömyyksillä
ablative mielettömyydeltä mielettömyyksiltä
allative mielettömyydelle mielettömyyksille
essive mielettömyytenä mielettömyyksinä
translative mielettömyydeksi mielettömyyksiksi
instructive mielettömyyksin
abessive mielettömyydettä mielettömyyksittä
comitative mielettömyyksineen
Possessive forms of mielettömyys (type kalleus)
possessor singular plural
1st person mielettömyyteni mielettömyytemme
2nd person mielettömyytesi mielettömyytenne
3rd person mielettömyytensä

Anagrams[edit]