mittaamaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: mit‧taa‧tma‧ton
  • IPA(key): [ˈmitːɑːmɑton]

Adjective[edit]

mittaamaton (not comparable)

  1. immeasurable

Declension[edit]

Inflection of mittaamaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative mittaamaton mittaamattomat
genitive mittaamattoman mittaamattomien
partitive mittaamatonta mittaamattomia
illative mittaamattomaan mittaamattomiin
singular plural
nominative mittaamaton mittaamattomat
accusative nom. mittaamaton mittaamattomat
gen. mittaamattoman
genitive mittaamattoman mittaamattomien
mittaamatontenrare
partitive mittaamatonta mittaamattomia
inessive mittaamattomassa mittaamattomissa
elative mittaamattomasta mittaamattomista
illative mittaamattomaan mittaamattomiin
adessive mittaamattomalla mittaamattomilla
ablative mittaamattomalta mittaamattomilta
allative mittaamattomalle mittaamattomille
essive mittaamattomana mittaamattomina
translative mittaamattomaksi mittaamattomiksi
instructive mittaamattomin
abessive mittaamattomatta mittaamattomitta
comitative mittaamattomine

Verb[edit]

mittaamaton

  1. Negative participle of mitata.