neuvottelu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

neuvotella +‎ -u

Noun[edit]

neuvottelu

  1. (often in plural) negotiation

Declension[edit]

Inflection of neuvottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative neuvottelu neuvottelut
genitive neuvottelun neuvottelujen
neuvotteluiden
neuvotteluitten
partitive neuvottelua neuvotteluja
neuvotteluita
illative neuvotteluun neuvotteluihin
singular plural
nominative neuvottelu neuvottelut
accusative nom.? neuvottelu neuvottelut
gen. neuvottelun
genitive neuvottelun neuvottelujen
neuvotteluiden
neuvotteluitten
partitive neuvottelua neuvotteluja
neuvotteluita
inessive neuvottelussa neuvotteluissa
elative neuvottelusta neuvotteluista
illative neuvotteluun neuvotteluihin
adessive neuvottelulla neuvotteluilla
ablative neuvottelulta neuvotteluilta
allative neuvottelulle neuvotteluille
essive neuvotteluna neuvotteluina
translative neuvotteluksi neuvotteluiksi
instructive neuvotteluin
abessive neuvottelutta neuvotteluitta
comitative neuvotteluineen