oikeudenmukainen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

  • Compound from oikeuden (genitive singular of oikeus) and the suffix-like adjective mukainen.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: oi‧keu‧den‧mu‧kai‧nen

Adjective[edit]

oikeudenmukainen

  1. Just, fair.

Declension[edit]

Inflection of oikeudenmukainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative oikeudenmukainen oikeudenmukaiset
genitive oikeudenmukaisen oikeudenmukaisten
oikeudenmukaisien
partitive oikeudenmukaista oikeudenmukaisia
illative oikeudenmukaiseen oikeudenmukaisiin
singular plural
nominative oikeudenmukainen oikeudenmukaiset
accusative nom. oikeudenmukainen oikeudenmukaiset
gen. oikeudenmukaisen
genitive oikeudenmukaisen oikeudenmukaisten
oikeudenmukaisien
partitive oikeudenmukaista oikeudenmukaisia
inessive oikeudenmukaisessa oikeudenmukaisissa
elative oikeudenmukaisesta oikeudenmukaisista
illative oikeudenmukaiseen oikeudenmukaisiin
adessive oikeudenmukaisella oikeudenmukaisilla
ablative oikeudenmukaiselta oikeudenmukaisilta
allative oikeudenmukaiselle oikeudenmukaisille
essive oikeudenmukaisena oikeudenmukaisina
translative oikeudenmukaiseksi oikeudenmukaisiksi
instructive oikeudenmukaisin
abessive oikeudenmukaisetta oikeudenmukaisitta
comitative oikeudenmukaisine

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]