oikeudenmukaisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

oikeudenmukainen(fair, just) +‎ -uus(-ness)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: oi‧keu‧den‧mu‧kai‧suus

Noun[edit]

oikeudenmukaisuus

  1. fairness, justice; rectitude.

Declension[edit]

Inflection of oikeudenmukaisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative oikeudenmukaisuus oikeudenmukaisuudet
genitive oikeudenmukaisuuden oikeudenmukaisuuksien
partitive oikeudenmukaisuutta oikeudenmukaisuuksia
illative oikeudenmukaisuuteen oikeudenmukaisuuksiin
singular plural
nominative oikeudenmukaisuus oikeudenmukaisuudet
accusative nom. oikeudenmukaisuus oikeudenmukaisuudet
gen. oikeudenmukaisuuden
genitive oikeudenmukaisuuden oikeudenmukaisuuksien
partitive oikeudenmukaisuutta oikeudenmukaisuuksia
inessive oikeudenmukaisuudessa oikeudenmukaisuuksissa
elative oikeudenmukaisuudesta oikeudenmukaisuuksista
illative oikeudenmukaisuuteen oikeudenmukaisuuksiin
adessive oikeudenmukaisuudella oikeudenmukaisuuksilla
ablative oikeudenmukaisuudelta oikeudenmukaisuuksilta
allative oikeudenmukaisuudelle oikeudenmukaisuuksille
essive oikeudenmukaisuutena oikeudenmukaisuuksina
translative oikeudenmukaisuudeksi oikeudenmukaisuuksiksi
instructive oikeudenmukaisuuksin
abessive oikeudenmukaisuudetta oikeudenmukaisuuksitta
comitative oikeudenmukaisuuksineen

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]