olemuksellinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

olemus +‎ -llinen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈolemukselːinen/, [ˈo̞le̞ˌmuks̠e̞lˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification: o‧le‧muk‧sel‧li‧nen

Adjective[edit]

olemuksellinen (comparative olemuksellisempi, superlative olemuksellisin)

  1. essential

Declension[edit]

Inflection of olemuksellinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative olemuksellinen olemukselliset
genitive olemuksellisen olemuksellisten
olemuksellisien
partitive olemuksellista olemuksellisia
illative olemukselliseen olemuksellisiin
singular plural
nominative olemuksellinen olemukselliset
accusative nom. olemuksellinen olemukselliset
gen. olemuksellisen
genitive olemuksellisen olemuksellisten
olemuksellisien
partitive olemuksellista olemuksellisia
inessive olemuksellisessa olemuksellisissa
elative olemuksellisesta olemuksellisista
illative olemukselliseen olemuksellisiin
adessive olemuksellisella olemuksellisilla
ablative olemukselliselta olemuksellisilta
allative olemukselliselle olemuksellisille
essive olemuksellisena olemuksellisina
translative olemukselliseksi olemuksellisiksi
instructive olemuksellisin
abessive olemuksellisetta olemuksellisitta
comitative olemuksellisine
Possessive forms of olemuksellinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person olemukselliseni olemuksellisemme
2nd person olemuksellisesi olemuksellisenne
3rd person olemuksellisensa

Derived terms[edit]