ottelu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

otella +‎ -u

Noun[edit]

ottelu

  1. (sports) match (sporting event)

Declension[edit]

Inflection of ottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative ottelu ottelut
genitive ottelun ottelujen
otteluiden
otteluitten
partitive ottelua otteluja
otteluita
illative otteluun otteluihin
singular plural
nominative ottelu ottelut
accusative nom. ottelu ottelut
gen. ottelun
genitive ottelun ottelujen
otteluiden
otteluitten
partitive ottelua otteluja
otteluita
inessive ottelussa otteluissa
elative ottelusta otteluista
illative otteluun otteluihin
adessive ottelulla otteluilla
ablative ottelulta otteluilta
allative ottelulle otteluille
essive otteluna otteluina
translative otteluksi otteluiksi
instructive otteluin
abessive ottelutta otteluitta
comitative otteluineen

Compounds[edit]

Related terms[edit]

Anagrams[edit]