päätön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

pää +‎ -tön

Adjective[edit]

päätön (comparative päättömämpi, superlative päättömin)

  1. headless
  2. (figuratively) senseless, lacking sense

Declension[edit]

Inflection of päätön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative päätön päättömät
genitive päättömän päättömien
partitive päätöntä päättömiä
illative päättömään päättömiin
singular plural
nominative päätön päättömät
accusative nom.? päätön päättömät
gen. päättömän
genitive päättömän päättömien
päätöntenrare
partitive päätöntä päättömiä
inessive päättömässä päättömissä
elative päättömästä päättömistä
illative päättömään päättömiin
adessive päättömällä päättömillä
ablative päättömältä päättömiltä
allative päättömälleˣ päättömilleˣ
essive päättömänä päättöminä
translative päättömäksi päättömiksi
instructive päättömin
abessive päättömättä päättömittä
comitative päättömine

Derived terms[edit]