peruslause

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

peruslause

  1. (logic, mathematics) axiom

Declension[edit]

Inflection of peruslause (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative peruslause peruslauseet
genitive peruslauseen peruslauseiden
peruslauseitten
partitive peruslausetta peruslauseita
illative peruslauseeseen peruslauseisiin
peruslauseihin
singular plural
nominative peruslause peruslauseet
accusative nom. peruslause peruslauseet
gen. peruslauseen
genitive peruslauseen peruslauseiden
peruslauseitten
partitive peruslausetta peruslauseita
inessive peruslauseessa peruslauseissa
elative peruslauseesta peruslauseista
illative peruslauseeseen peruslauseisiin
peruslauseihin
adessive peruslauseella peruslauseilla
ablative peruslauseelta peruslauseilta
allative peruslauseelle peruslauseille
essive peruslauseena peruslauseina
translative peruslauseeksi peruslauseiksi
instructive peruslausein
abessive peruslauseetta peruslauseitta
comitative peruslauseineen

Synonyms[edit]