puhumaton

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

puhua +‎ -maton

Adjective[edit]

puhumaton ‎(comparative puhumattomampi, superlative puhumattomin)

  1. speechless, mute

Declension[edit]

Inflection of puhumaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative puhumaton puhumattomat
genitive puhumattoman puhumattomien
partitive puhumatonta puhumattomia
illative puhumattomaan puhumattomiin
singular plural
nominative puhumaton puhumattomat
accusative nom. puhumaton puhumattomat
gen. puhumattoman
genitive puhumattoman puhumattomien
puhumatontenrare
partitive puhumatonta puhumattomia
inessive puhumattomassa puhumattomissa
elative puhumattomasta puhumattomista
illative puhumattomaan puhumattomiin
adessive puhumattomalla puhumattomilla
ablative puhumattomalta puhumattomilta
allative puhumattomalle puhumattomille
essive puhumattomana puhumattomina
translative puhumattomaksi puhumattomiksi
instructive puhumattomin
abessive puhumattomatta puhumattomitta
comitative puhumattomine

Verb[edit]

puhumaton

  1. Negative participle of puhua.