rantautuminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

rantautua (verb) >

Noun[edit]

rantautuminen

  1. (nautical) landfall

Declension[edit]

Inflection of rantautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative rantautuminen rantautumiset
genitive rantautumisen rantautumisten
rantautumisien
partitive rantautumista rantautumisia
illative rantautumiseen rantautumisiin
singular plural
nominative rantautuminen rantautumiset
accusative nom. rantautuminen rantautumiset
gen. rantautumisen
genitive rantautumisen rantautumisten
rantautumisien
partitive rantautumista rantautumisia
inessive rantautumisessa rantautumisissa
elative rantautumisesta rantautumisista
illative rantautumiseen rantautumisiin
adessive rantautumisella rantautumisilla
ablative rantautumiselta rantautumisilta
allative rantautumiselle rantautumisille
essive rantautumisena rantautumisina
translative rantautumiseksi rantautumisiksi
instructive rantautumisin
abessive rantautumisetta rantautumisitta
comitative rantautumisineen