rantautuminen

Finnish

Etymology

rantautua +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈrɑntɑu̯tuminen/, [ˈrɑ̝n̪t̪ɑ̝u̯ˌt̪umine̞n]
• Rhymes: -uminen
• Syllabification^(key): ran‧tau‧tu‧mi‧nen

Noun

rantautuminen

1. verbal noun of rantautua
   1. (nautical) landfall

Declension

Inflection of rantautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		rantautuminen	rantautumiset
genitive		rantautumisen	rantautumisten rantautumisien
partitive		rantautumista	rantautumisia
illative		rantautumiseen	rantautumisiin
		singular	plural
nominative		rantautuminen	rantautumiset
accusative	nom.	rantautuminen	rantautumiset
	gen.	rantautumisen
genitive		rantautumisen	rantautumisten rantautumisien
partitive		rantautumista	rantautumisia
inessive		rantautumisessa	rantautumisissa
elative		rantautumisesta	rantautumisista
illative		rantautumiseen	rantautumisiin
adessive		rantautumisella	rantautumisilla
ablative		rantautumiselta	rantautumisilta
allative		rantautumiselle	rantautumisille
essive		rantautumisena	rantautumisina
translative		rantautumiseksi	rantautumisiksi
abessive		rantautumisetta	rantautumisitta
instructive		—	rantautumisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of rantautuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative rantautumiseni rantautumiseni accusative nom. rantautumiseni rantautumiseni gen. rantautumiseni genitive rantautumiseni rantautumisteni rantautumisieni partitive rantautumistani rantautumisiani inessive rantautumisessani rantautumisissani elative rantautumisestani rantautumisistani illative rantautumiseeni rantautumisiini adessive rantautumisellani rantautumisillani ablative rantautumiseltani rantautumisiltani allative rantautumiselleni rantautumisilleni essive rantautumisenani rantautumisinani translative rantautumisekseni rantautumisikseni abessive rantautumisettani rantautumisittani instructive — — comitative — rantautumisineni second-person singular possessor singular plural nominative rantautumisesi rantautumisesi accusative nom. rantautumisesi rantautumisesi gen. rantautumisesi genitive rantautumisesi rantautumistesi rantautumisiesi partitive rantautumistasi rantautumisiasi inessive rantautumisessasi rantautumisissasi elative rantautumisestasi rantautumisistasi illative rantautumiseesi rantautumisiisi adessive rantautumisellasi rantautumisillasi ablative rantautumiseltasi rantautumisiltasi allative rantautumisellesi rantautumisillesi essive rantautumisenasi rantautumisinasi translative rantautumiseksesi rantautumisiksesi abessive rantautumisettasi rantautumisittasi instructive — — comitative — rantautumisinesi first-person plural possessor singular plural nominative rantautumisemme rantautumisemme accusative nom. rantautumisemme rantautumisemme gen. rantautumisemme genitive rantautumisemme rantautumistemme rantautumisiemme partitive rantautumistamme rantautumisiamme inessive rantautumisessamme rantautumisissamme elative rantautumisestamme rantautumisistamme illative rantautumiseemme rantautumisiimme adessive rantautumisellamme rantautumisillamme ablative rantautumiseltamme rantautumisiltamme allative rantautumisellemme rantautumisillemme essive rantautumisenamme rantautumisinamme translative rantautumiseksemme rantautumisiksemme abessive rantautumisettamme rantautumisittamme instructive — — comitative — rantautumisinemme second-person plural possessor singular plural nominative rantautumisenne rantautumisenne accusative nom. rantautumisenne rantautumisenne gen. rantautumisenne genitive rantautumisenne rantautumistenne rantautumisienne partitive rantautumistanne rantautumisianne inessive rantautumisessanne rantautumisissanne elative rantautumisestanne rantautumisistanne illative rantautumiseenne rantautumisiinne adessive rantautumisellanne rantautumisillanne ablative rantautumiseltanne rantautumisiltanne allative rantautumisellenne rantautumisillenne essive rantautumisenanne rantautumisinanne translative rantautumiseksenne rantautumisiksenne abessive rantautumisettanne rantautumisittanne instructive — — comitative — rantautumisinenne third-person possessor singular plural nominative rantautumisensa rantautumisensa accusative nom. rantautumisensa rantautumisensa gen. rantautumisensa genitive rantautumisensa rantautumistensa rantautumisiensa partitive rantautumistaan rantautumistansa rantautumisiaan rantautumisiansa inessive rantautumisessaan rantautumisessansa rantautumisissaan rantautumisissansa elative rantautumisestaan rantautumisestansa rantautumisistaan rantautumisistansa illative rantautumiseensa rantautumisiinsa adessive rantautumisellaan rantautumisellansa rantautumisillaan rantautumisillansa ablative rantautumiseltaan rantautumiseltansa rantautumisiltaan rantautumisiltansa allative rantautumiselleen rantautumisellensa rantautumisilleen rantautumisillensa essive rantautumisenaan rantautumisenansa rantautumisinaan rantautumisinansa translative rantautumisekseen rantautumiseksensa rantautumisikseen rantautumisiksensa abessive rantautumisettaan rantautumisettansa rantautumisittaan rantautumisittansa instructive — — comitative — rantautumisineen rantautumisinensa