rauhoite

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

rauhoittaa +‎ -e

Noun[edit]

rauhoite

  1. sedative

Declension[edit]

Inflection of rauhoite (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative rauhoite rauhoitteet
genitive rauhoitteen rauhoitteiden
rauhoitteitten
partitive rauhoitetta rauhoitteita
illative rauhoitteeseen rauhoitteisiin
rauhoitteihin
singular plural
nominative rauhoite rauhoitteet
accusative nom. rauhoite rauhoitteet
gen. rauhoitteen
genitive rauhoitteen rauhoitteiden
rauhoitteitten
partitive rauhoitetta rauhoitteita
inessive rauhoitteessa rauhoitteissa
elative rauhoitteesta rauhoitteista
illative rauhoitteeseen rauhoitteisiin
rauhoitteihin
adessive rauhoitteella rauhoitteilla
ablative rauhoitteelta rauhoitteilta
allative rauhoitteelle rauhoitteille
essive rauhoitteena rauhoitteina
translative rauhoitteeksi rauhoitteiksi
instructive rauhoittein
abessive rauhoitteetta rauhoitteitta
comitative rauhoitteineen