reitti

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From a Germanic language, compare Old Norse reitr ("marked-out space; square") and Icelandic reitur ("plot (of land)", "lot").

Noun[edit]

reitti

  1. route

Declension[edit]

Inflection of reitti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative reitti reitit
genitive reitin reittien
partitive reittiä reittejä
illative reittiin reitteihin
singular plural
nominative reitti reitit
accusative nom. reitti reitit
gen. reitin
genitive reitin reittien
partitive reittiä reittejä
inessive reitissä reiteissä
elative reitistä reiteistä
illative reittiin reitteihin
adessive reitillä reiteillä
ablative reitiltä reiteiltä
allative reitille reiteille
essive reittinä reitteinä
translative reitiksi reiteiksi
instructive reitein
abessive reitittä reiteittä
comitative reitteineen

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]