rikos

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: rīkos

Finnish[edit]

(index ri)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: ri‧kos

Etymology[edit]

From the verb rikkoa.

Noun[edit]

rikos

  1. (law) crime, offence/offense, criminality (criminal act).
    [tehdä ~ to commit/perpetrate a crime
  2. (törkeä) ~ a felony

Declension[edit]

Inflection of rikos (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative rikos rikokset
genitive rikoksen rikosten
rikoksien
partitive rikosta rikoksia
illative rikokseen rikoksiin
singular plural
nominative rikos rikokset
accusative nom. rikos rikokset
gen. rikoksen
genitive rikoksen rikosten
rikoksien
partitive rikosta rikoksia
inessive rikoksessa rikoksissa
elative rikoksesta rikoksista
illative rikokseen rikoksiin
adessive rikoksella rikoksilla
ablative rikokselta rikoksilta
allative rikokselle rikoksille
essive rikoksena rikoksina
translative rikokseksi rikoksiksi
instructive rikoksin
abessive rikoksetta rikoksitta
comitative rikoksineen

Synonyms[edit]

Related terms[edit]

Compounds[edit]

Verb[edit]

rikos

  1. Second-person singular imperative present form of rikkoa + the suffix -s.

Anagrams[edit]