ruikuttaa

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Verb[edit]

ruikuttaa

  1. (colloquial) to whine (negative connotation)

Conjugation[edit]

Inflection of ruikuttaa (Kotus type 53/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikutan en ruikuta 1st sing. olen ruikuttanut en ole ruikuttanut
2nd sing. ruikutat et ruikuta 2nd sing. olet ruikuttanut et ole ruikuttanut
3rd sing. ruikuttaa ei ruikuta 3rd sing. on ruikuttanut ei ole ruikuttanut
1st plur. ruikutamme emme ruikuta 1st plur. olemme ruikuttaneet emme ole ruikuttaneet
2nd plur. ruikutatte ette ruikuta 2nd plur. olette ruikuttaneet ette ole ruikuttaneet
3rd plur. ruikuttavat eivät ruikuta 3rd plur. ovat ruikuttaneet eivät ole ruikuttaneet
passive ruikutetaan ei ruikuteta passive on ruikutettu ei ole ruikutettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikutin en ruikuttanut 1st sing. olin ruikuttanut en ollut ruikuttanut
2nd sing. ruikutit et ruikuttanut 2nd sing. olit ruikuttanut et ollut ruikuttanut
3rd sing. ruikutti ei ruikuttanut 3rd sing. oli ruikuttanut ei ollut ruikuttanut
1st plur. ruikutimme emme ruikuttaneet 1st plur. olimme ruikuttaneet emme olleet ruikuttaneet
2nd plur. ruikutitte ette ruikuttaneet 2nd plur. olitte ruikuttaneet ette olleet ruikuttaneet
3rd plur. ruikuttivat eivät ruikuttaneet 3rd plur. olivat ruikuttaneet eivät olleet ruikuttaneet
passive ruikutettiin ei ruikutettu passive oli ruikutettu ei ollut ruikutettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikuttaisin en ruikuttaisi 1st sing. olisin ruikuttanut en olisi ruikuttanut
2nd sing. ruikuttaisit et ruikuttaisi 2nd sing. olisit ruikuttanut et olisi ruikuttanut
3rd sing. ruikuttaisi ei ruikuttaisi 3rd sing. olisi ruikuttanut ei olisi ruikuttanut
1st plur. ruikuttaisimme emme ruikuttaisi 1st plur. olisimme ruikuttaneet emme olisi ruikuttaneet
2nd plur. ruikuttaisitte ette ruikuttaisi 2nd plur. olisitte ruikuttaneet ette olisi ruikuttaneet
3rd plur. ruikuttaisivat eivät ruikuttaisi 3rd plur. olisivat ruikuttaneet eivät olisi ruikuttaneet
passive ruikutettaisiin ei ruikutettaisi passive olisi ruikutettu ei olisi ruikutettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. ruikuta älä ruikuta 2nd sing. ole ruikuttanut älä ole ruikuttanut
3rd sing. ruikuttakoon älköön ruikuttako 3rd sing. olkoon ruikuttanut älköön olko ruikuttanut
1st plur. ruikuttakaamme älkäämme ruikuttako 1st plur. olkaamme ruikuttaneet älkäämme olko ruikuttaneet
2nd plur. ruikuttakaa älkää ruikuttako 2nd plur. olkaa ruikuttaneet älkää olko ruikuttaneet
3rd plur. ruikuttakoot älkööt ruikuttako 3rd plur. olkoot ruikuttaneet älkööt olko ruikuttaneet
passive ruikutettakoon älköön ruikutettako passive olkoon ruikutettu älköön olko ruikutettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. ruikuttanen en ruikuttane 1st sing. lienen ruikuttanut en liene ruikuttanut
2nd sing. ruikuttanet et ruikuttane 2nd sing. lienet ruikuttanut et liene ruikuttanut
3rd sing. ruikuttanee ei ruikuttane 3rd sing. lienee ruikuttanut ei liene ruikuttanut
1st plur. ruikuttanemme emme ruikuttane 1st plur. lienemme ruikuttaneet emme liene ruikuttaneet
2nd plur. ruikuttanette ette ruikuttane 2nd plur. lienette ruikuttaneet ette liene ruikuttaneet
3rd plur. ruikuttanevat eivät ruikuttane 3rd plur. lienevät ruikuttaneet eivät liene ruikuttaneet
passive ruikutettaneen ei ruikutettane passive lienee ruikutettu ei liene ruikutettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st ruikuttaa present ruikuttava ruikutettava
long 1st2 ruikuttaakseen past ruikuttanut ruikutettu
2nd inessive1 ruikuttaessa ruikutettaessa agent1, 3 ruikuttama
instructive ruikuttaen negative ruikuttamaton
3rd inessive ruikuttamassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative ruikuttamasta
illative ruikuttamaan
adessive ruikuttamalla
abessive ruikuttamatta
instructive ruikuttaman ruikutettaman
4th nominative ruikuttaminen
partitive ruikuttamista
5th2 ruikuttamaisillaan

Anagrams[edit]