sotapäällikkö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

sota +‎ päällikkö

Noun[edit]

sotapäällikkö

  1. war leader
  2. warlord (high military officer in a warlike nation)

Declension[edit]

Inflection of sotapäällikkö (Kotus type 4/laatikko, kk-k gradation)
nominative sotapäällikkö sotapäälliköt
genitive sotapäällikön sotapäällikköjen
sotapäälliköiden
sotapäälliköitten
partitive sotapäällikköä sotapäällikköjä
sotapäälliköitä
illative sotapäällikköön sotapäällikköihin
sotapäälliköihin
singular plural
nominative sotapäällikkö sotapäälliköt
accusative nom. sotapäällikkö sotapäälliköt
gen. sotapäällikön
genitive sotapäällikön sotapäällikköjen
sotapäälliköiden
sotapäälliköitten
partitive sotapäällikköä sotapäällikköjä
sotapäälliköitä
inessive sotapäällikössä sotapäälliköissä
elative sotapäälliköstä sotapäälliköistä
illative sotapäällikköön sotapäällikköihin
sotapäälliköihin
adessive sotapäälliköllä sotapäälliköillä
ablative sotapäälliköltä sotapäälliköiltä
allative sotapäällikölle sotapäälliköille
essive sotapäällikkönä sotapäällikköinä
translative sotapäälliköksi sotapäälliköiksi
instructive sotapäälliköin
abessive sotapäälliköttä sotapäälliköittä
comitative sotapäällikköineen

Synonyms[edit]