sunnuntai

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Borrowed from Old Norse sunnudagr (compare Swedish söndag), from Proto-Germanic *sunnōniz dagaz.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsunːuntɑi̯/, [ˈs̠unːun̪t̪ɑi̯]
  • (file)
  • Rhymes: -unːuntɑi
  • Syllabification: sun‧nun‧tai

Noun[edit]

day of the week
su Previous: lauantai
Next: maanantai

sunnuntai

  1. Sunday

Declension[edit]

Inflection of sunnuntai (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative sunnuntai sunnuntait
genitive sunnuntain sunnuntaiden
sunnuntaitten
partitive sunnuntaita sunnuntaita
illative sunnuntaihin sunnuntaihin
singular plural
nominative sunnuntai sunnuntait
accusative nom. sunnuntai sunnuntait
gen. sunnuntain
genitive sunnuntain sunnuntaiden
sunnuntaitten
partitive sunnuntaita sunnuntaita
inessive sunnuntaissa sunnuntaissa
elative sunnuntaista sunnuntaista
illative sunnuntaihin sunnuntaihin
adessive sunnuntailla sunnuntailla
ablative sunnuntailta sunnuntailta
allative sunnuntaille sunnuntaille
essive sunnuntaina sunnuntaina
translative sunnuntaiksi sunnuntaiksi
instructive sunnuntain
abessive sunnuntaitta sunnuntaitta
comitative sunnuntaineen
Possessive forms of sunnuntai (type maa)
possessor singular plural
1st person sunnuntaini sunnuntaimme
2nd person sunnuntaisi sunnuntainne
3rd person sunnuntainsa

Compounds[edit]

See also[edit]

Anagrams[edit]