tähkä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Botany: spike

Etymology[edit]

From Proto-Finno-Permic *teškä. Cognates include Komi-Permyak тош (toš) and Udmurt туш (tuš).

Noun[edit]

tähkä

  1. ear (fruiting body of a grain plant)
  2. (botany) spike (type of inflorescence)

Declension[edit]

Inflection of tähkä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative tähkä tähkät
genitive tähkän tähkien
partitive tähkää tähkiä
illative tähkään tähkiin
singular plural
nominative tähkä tähkät
accusative nom. tähkä tähkät
gen. tähkän
genitive tähkän tähkien
tähkäinrare
partitive tähkää tähkiä
inessive tähkässä tähkissä
elative tähkästä tähkistä
illative tähkään tähkiin
adessive tähkällä tähkillä
ablative tähkältä tähkiltä
allative tähkälle tähkille
essive tähkänä tähkinä
translative tähkäksi tähkiksi
instructive tähkin
abessive tähkättä tähkittä
comitative tähkineen

Compounds[edit]

Derived terms[edit]