tarkoite

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

tarkoite

  1. (semantics) referent

Declension[edit]

Inflection of tarkoite (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative tarkoite tarkoitteet
genitive tarkoitteen tarkoitteiden
tarkoitteitten
partitive tarkoitetta tarkoitteita
illative tarkoitteeseen tarkoitteisiin
tarkoitteihin
singular plural
nominative tarkoite tarkoitteet
accusative nom. tarkoite tarkoitteet
gen. tarkoitteen
genitive tarkoitteen tarkoitteiden
tarkoitteitten
partitive tarkoitetta tarkoitteita
inessive tarkoitteessa tarkoitteissa
elative tarkoitteesta tarkoitteista
illative tarkoitteeseen tarkoitteisiin
tarkoitteihin
adessive tarkoitteella tarkoitteilla
ablative tarkoitteelta tarkoitteilta
allative tarkoitteelle tarkoitteille
essive tarkoitteena tarkoitteina
translative tarkoitteeksi tarkoitteiksi
instructive tarkoittein
abessive tarkoitteetta tarkoitteitta
comitative tarkoitteineen

Anagrams[edit]