toive

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index to)

Etymology[edit]

From toivoa.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: toi‧ve
  • Rhymes: -e
  • IPA(key): /ˈtoiʋe(ʔ)/

Noun[edit]

toive

  1. wish

Declension[edit]

Inflection of toive (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative toive toiveet
genitive toiveen toiveiden
toiveitten
partitive toivetta toiveita
illative toiveeseen toiveisiin
toiveihin
singular plural
nominative toive toiveet
accusative nom.? toive toiveet
gen. toiveen
genitive toiveen toiveiden
toiveitten
partitive toivetta toiveita
inessive toiveessa toiveissa
elative toiveesta toiveista
illative toiveeseen toiveisiin
toiveihin
adessive toiveella toiveilla
ablative toiveelta toiveilta
allative toiveelle toiveille
essive toiveena toiveina
translative toiveeksi toiveiksi
instructive toivein
abessive toiveetta toiveitta
comitative toiveineen