torke

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

torke

  1. The state of mind preceding sleep.

Declension[edit]

Inflection of torke (Kotus type 48/hame, kk-k gradation)
nominative torke torkkeet
genitive torkkeen torkkeiden
torkkeitten
partitive torketta torkkeita
illative torkkeeseen torkkeisiin
torkkeihin
singular plural
nominative torke torkkeet
accusative nom. torke torkkeet
gen. torkkeen
genitive torkkeen torkkeiden
torkkeitten
partitive torketta torkkeita
inessive torkkeessa torkkeissa
elative torkkeesta torkkeista
illative torkkeeseen torkkeisiin
torkkeihin
adessive torkkeella torkkeilla
ablative torkkeelta torkkeilta
allative torkkeelle torkkeille
essive torkkeena torkkeina
translative torkkeeksi torkkeiksi
instructive torkkein
abessive torkkeetta torkkeitta
comitative torkkeineen

Anagrams[edit]