totuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

(index to)

Etymology[edit]

tosi +‎ -uus

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈtotuːs/, [ˈt̪o̞t̪uːs̠]
  • Rhymes: -otuːs
  • Syllabification: to‧tuus

Noun[edit]

totuus

  1. truth

Declension[edit]

Inflection of totuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative totuus totuudet
genitive totuuden totuuksien
partitive totuutta totuuksia
illative totuuteen totuuksiin
singular plural
nominative totuus totuudet
accusative nom. totuus totuudet
gen. totuuden
genitive totuuden totuuksien
partitive totuutta totuuksia
inessive totuudessa totuuksissa
elative totuudesta totuuksista
illative totuuteen totuuksiin
adessive totuudella totuuksilla
ablative totuudelta totuuksilta
allative totuudelle totuuksille
essive totuutena totuuksina
translative totuudeksi totuuksiksi
instructive totuuksin
abessive totuudetta totuuksitta
comitative totuuksineen
Possessive forms of totuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person totuuteni totuutemme
2nd person totuutesi totuutenne
3rd person totuutensa

Compounds[edit]

Related terms[edit]