tunnusmerkki

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tunnus +‎ merkki

Noun[edit]

tunnusmerkki

  1. feature, characteristic, hallmark

Declension[edit]

Inflection of tunnusmerkki (Kotus type 5/risti, kk-k gradation)
nominative tunnusmerkki tunnusmerkit
genitive tunnusmerkin tunnusmerkkien
partitive tunnusmerkkiä tunnusmerkkejä
illative tunnusmerkkiin tunnusmerkkeihin
singular plural
nominative tunnusmerkki tunnusmerkit
accusative nom. tunnusmerkki tunnusmerkit
gen. tunnusmerkin
genitive tunnusmerkin tunnusmerkkien
partitive tunnusmerkkiä tunnusmerkkejä
inessive tunnusmerkissä tunnusmerkeissä
elative tunnusmerkistä tunnusmerkeistä
illative tunnusmerkkiin tunnusmerkkeihin
adessive tunnusmerkillä tunnusmerkeillä
ablative tunnusmerkiltä tunnusmerkeiltä
allative tunnusmerkille tunnusmerkeille
essive tunnusmerkkinä tunnusmerkkeinä
translative tunnusmerkiksi tunnusmerkeiksi
instructive tunnusmerkein
abessive tunnusmerkittä tunnusmerkeittä
comitative tunnusmerkkeineen