tuntu

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

tuntea +‎ -u

Noun[edit]

tuntu

  1. feel, feeling, sensation
  2. texture

Declension[edit]

Inflection of tuntu (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative tuntu tunnut
genitive tunnun tuntujen
partitive tuntua tuntuja
illative tuntuun tuntuihin
singular plural
nominative tuntu tunnut
accusative nom.? tuntu tunnut
gen. tunnun
genitive tunnun tuntujen
partitive tuntua tuntuja
inessive tunnussa tunnuissa
elative tunnusta tunnuista
illative tuntuun tuntuihin
adessive tunnulla tunnuilla
ablative tunnulta tunnuilta
allative tunnulleˣ tunnuilleˣ
essive tuntuna tuntuina
translative tunnuksi tunnuiksi
instructive tunnuin
abessive tunnutta tunnuitta
comitative tuntuineen

Related terms[edit]

Anagrams[edit]


Hausa[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: tun‧tū

Noun[edit]

tuntu m (plural tuntaye)

  1. A tassel or knob on top of a cap or gown.