tuntu

Finnish

Etymology

tuntea +‎ -u

Noun

tuntu

1. feel, feeling, sensation
2. texture

Declension

Inflection of tuntu (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative		tuntu	tunnut
genitive		tunnun	tuntujen
partitive		tuntua	tuntuja
illative		tuntuun	tuntuihin
		singular	plural
nominative		tuntu	tunnut
accusative	nom.	tuntu	tunnut
	gen.	tunnun
genitive		tunnun	tuntujen
partitive		tuntua	tuntuja
inessive		tunnussa	tunnuissa
elative		tunnusta	tunnuista
illative		tuntuun	tuntuihin
adessive		tunnulla	tunnuilla
ablative		tunnulta	tunnuilta
allative		tunnulle	tunnuille
essive		tuntuna	tuntuina
translative		tunnuksi	tunnuiksi
instructive		—	tunnuin
abessive		tunnutta	tunnuitta
comitative		—	tuntuineen

Possessive forms of tuntu (type valo)
possessor	singular	plural
1st person	tuntuni	tuntumme
2nd person	tuntusi	tuntunne
3rd person	tuntunsa

Related terms

• tuntea
• tuntuma

Anagrams

• nuttu, nutut, tutun

---

Hausa

Alternative forms

• تُنْتُو‎ (Ajami)

Pronunciation

• IPA^(key): /tún.túː/
  • (Standard Kano Hausa) IPA^(key): [tɪ́n.túː]

Noun

tuntū m (plural tuntā̀yē, possessed form tuntun)

1. A tassel or knob on top of a cap or gown.

---

Yup'ik

Tuntu.

Etymology

From Proto-Yupik *tuntu, from Proto-Eskimo *tuŋtu. Compare Greenlandic tuttu.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtun.tu/, [ˈtuntu]
• Hyphenation: tun‧tu

Noun

tuntu

1. caribou (Rangifer tarandus)

Declension

Declension of tuntu (stem: tuntu-)

	singular	dual	plural
absolutive	tuntu	tuntuk	tuntut
relative	tuntum	tuntuk	tuntut
locative	tuntumi	tuntugni	tuntuni
allative	tuntumun	tuntugnun	tuntunun
ablative	tuntumek	tuntugnek	tuntunek
perlative	tuntukun	tuntugnegun	tuntutgun
equative	tuntutun	tuntugtun	tuntucetun

Derived terms

• tuntuvak

 

References

• Steven A. Jacobson (2012), “tuntu”, in Yup'ik Eskimo Dictionary (Volume 1), Alaska Native Language Center, →ISBN