tuntu

Finnish

Etymology

tuntea +‎ -u

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtuntu/, [ˈt̪un̪t̪u]
• Rhymes: -untu
• Syllabification^(key): tun‧tu

Noun

tuntu

1. feel, feeling, sensation
2. texture

Declension

Inflection of tuntu (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative		tuntu	tunnut
genitive		tunnun	tuntujen
partitive		tuntua	tuntuja
illative		tuntuun	tuntuihin
		singular	plural
nominative		tuntu	tunnut
accusative	nom.	tuntu	tunnut
	gen.	tunnun
genitive		tunnun	tuntujen
partitive		tuntua	tuntuja
inessive		tunnussa	tunnuissa
elative		tunnusta	tunnuista
illative		tuntuun	tuntuihin
adessive		tunnulla	tunnuilla
ablative		tunnulta	tunnuilta
allative		tunnulle	tunnuille
essive		tuntuna	tuntuina
translative		tunnuksi	tunnuiksi
abessive		tunnutta	tunnuitta
instructive		—	tunnuin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of tuntu (type valo)

first-person singular possessor singular plural nominative tuntuni tuntuni accusative nom. tuntuni tuntuni gen. tuntuni genitive tuntuni tuntujeni partitive tuntuani tuntujani inessive tunnussani tunnuissani elative tunnustani tunnuistani illative tuntuuni tuntuihini adessive tunnullani tunnuillani ablative tunnultani tunnuiltani allative tunnulleni tunnuilleni essive tuntunani tuntuinani translative tunnukseni tunnuikseni abessive tunnuttani tunnuittani instructive — — comitative — tuntuineni second-person singular possessor singular plural nominative tuntusi tuntusi accusative nom. tuntusi tuntusi gen. tuntusi genitive tuntusi tuntujesi partitive tuntuasi tuntujasi inessive tunnussasi tunnuissasi elative tunnustasi tunnuistasi illative tuntuusi tuntuihisi adessive tunnullasi tunnuillasi ablative tunnultasi tunnuiltasi allative tunnullesi tunnuillesi essive tuntunasi tuntuinasi translative tunnuksesi tunnuiksesi abessive tunnuttasi tunnuittasi instructive — — comitative — tuntuinesi first-person plural possessor singular plural nominative tuntumme tuntumme accusative nom. tuntumme tuntumme gen. tuntumme genitive tuntumme tuntujemme partitive tuntuamme tuntujamme inessive tunnussamme tunnuissamme elative tunnustamme tunnuistamme illative tuntuumme tuntuihimme adessive tunnullamme tunnuillamme ablative tunnultamme tunnuiltamme allative tunnullemme tunnuillemme essive tuntunamme tuntuinamme translative tunnuksemme tunnuiksemme abessive tunnuttamme tunnuittamme instructive — — comitative — tuntuinemme second-person plural possessor singular plural nominative tuntunne tuntunne accusative nom. tuntunne tuntunne gen. tuntunne genitive tuntunne tuntujenne partitive tuntuanne tuntujanne inessive tunnussanne tunnuissanne elative tunnustanne tunnuistanne illative tuntuunne tuntuihinne adessive tunnullanne tunnuillanne ablative tunnultanne tunnuiltanne allative tunnullenne tunnuillenne essive tuntunanne tuntuinanne translative tunnuksenne tunnuiksenne abessive tunnuttanne tunnuittanne instructive — — comitative — tuntuinenne third-person possessor singular plural nominative tuntunsa tuntunsa accusative nom. tuntunsa tuntunsa gen. tuntunsa genitive tuntunsa tuntujensa partitive tuntuaan tuntuansa tuntujaan tuntujansa inessive tunnussaan tunnussansa tunnuissaan tunnuissansa elative tunnustaan tunnustansa tunnuistaan tunnuistansa illative tuntuunsa tuntuihinsa adessive tunnullaan tunnullansa tunnuillaan tunnuillansa ablative tunnultaan tunnultansa tunnuiltaan tunnuiltansa allative tunnulleen tunnullensa tunnuilleen tunnuillensa essive tuntunaan tuntunansa tuntuinaan tuntuinansa translative tunnukseen tunnuksensa tunnuikseen tunnuiksensa abessive tunnuttaan tunnuttansa tunnuittaan tunnuittansa instructive — — comitative — tuntuineen tuntuinensa

Related terms

• tuntea
• tuntuma

Further reading

• “tuntu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish] (online dictionary, continuously updated, in Finnish), Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• nuttu, nutut, tutun

Hausa

Alternative forms

• تُنْتُو‎ (Ajami)

Pronunciation

• IPA^(key): /tún.túː/
  • (Standard Kano Hausa) IPA^(key): [tɪ́n.túː]

Noun

tuntū m (plural tuntā̀yē, possessed form tuntun)

1. A tassel or knob on top of a cap or gown.

Yup'ik

Tuntu.

Etymology

From Proto-Yupik *tuntu, from Proto-Eskimo *tuŋtu. Compare Greenlandic tuttu.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtun.tu/, [ˈtuntu]
• Hyphenation: tun‧tu

Noun

tuntu

1. caribou (Rangifer tarandus)

Declension

Declension of tuntu (stem: tuntu-)

	singular	dual	plural
absolutive	tuntu	tuntuk	tuntut
relative	tuntum	tuntuk	tuntut
locative	tuntumi	tuntugni	tuntuni
allative	tuntumun	tuntugnun	tuntunun
ablative	tuntumek	tuntugnek	tuntunek
perlative	tuntukun	tuntugnegun	tuntutgun
equative	tuntutun	tuntugtun	tuntucetun

Derived terms

• tuntuvak

 

References

• Steven A. Jacobson (2012), “tuntu”, in Yup'ik Eskimo Dictionary (Volume 1), Alaska Native Language Center, →ISBN