tuntu

Finnish

Etymology

tuntea +‎ -u

Noun

tuntu

1. feel, feeling, sensation
2. texture

Declension

Inflection of tuntu (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative		tuntu	tunnut
genitive		tunnun	tuntujen
partitive		tuntua	tuntuja
illative		tuntuun	tuntuihin
		singular	plural
nominative		tuntu	tunnut
accusative	nom.	tuntu	tunnut
	gen.	tunnun
genitive		tunnun	tuntujen
partitive		tuntua	tuntuja
inessive		tunnussa	tunnuissa
elative		tunnusta	tunnuista
illative		tuntuun	tuntuihin
adessive		tunnulla	tunnuilla
ablative		tunnulta	tunnuilta
allative		tunnulle	tunnuille
essive		tuntuna	tuntuina
translative		tunnuksi	tunnuiksi
instructive		—	tunnuin
abessive		tunnutta	tunnuitta
comitative		—	tuntuineen

Related terms

• tuntea
• tuntuma

Anagrams

• nuttu, nutut, tutun

---

Hausa

Alternative forms

• تُنْتُو‎ (Ajami)

Noun

tuntū m (plural tuntā̀yē, possessed form tuntun)

1. A tassel or knob on top of a cap or gown.